No niin.

Tässä tulee juttua tehdyistä asioista kuvien kera. Osa otoksista on valitettavasti huonolaatuisia, kun ne on napsittu kännykällä milloin missäkin tilanteessa.
Linssiumpion puhdistusta
Umpion puhdistusta pumpulipuikoilla
Kuvassa näkyy erilaisista vanupuikoista tehty viritelmäpuikko, jolla sai puhdistettua linssin ulkopuolen ilman umpion totaalista purkamista. Linssin pintaan oli kertynyt aikojen saatossa niin paljon epäpuhtauksia, että se näytti täysin sumealta. Sisäpuolelta linssin ja heijastin pinnat sai luonnollisesti puhdistettua suoraan polttimon aukon kautta. Puhdistuksen jälkeen linssistä näki jälleen kirkkaasti läpi, jolloin myös valoteho oli luonnollisesti parempi.
Takapuskurin maalausta
Takapuskurin kevyt peräänajo
Listoineen maalattu takapuskuri
osuma ei ollut kovin suuri, mutta lopputuloksena kuitenkin pieni painauma ja maalipinta rikki. Molemmat mustat listat maaluutin samassa yhteydessä puskurin kanssa. Sivu- ja etulistat menee maalaukseen sitten joskus tulevaisuudessa. Maaluutusprojekti kun oli muutenkin ollut ajatus tehdä vasta myöhemmin…
Katon vaimennusprojekti
Kesälomalla jatkoin vaimennusprojektia katon osalta. Tiesin, että rauhassa tehden siihen menee kokonaisuudessaan parisen päivää. Purkaminen on suhteellisen yksinkertainen.
Purkaessa pois otettavaa:
- pilarien verhoukset
- tavaratilan yläpuolen lista
- kauhukahvat
- aurinkolipat (näissä oli eniten ihmettelyä, kun lippa ei meinannut oikein pyörähtää kolostaan ulos, eikä tiennyt täsmälleen miten päin sen olisi pitänyt irrota)
Kattoverhous tipahtaa sen jälkeen alas. Irroitetaan puolivälissä rommausta kattovalojen johdot ja sen jälkeen pujotetaan verhous takakautta ulos. Homma onnistuu hyvin, jos on vähintään yksi henkilö apuna nostamaan.
Katon alkuperäisvaimennus edessä
Katon alkuperäisvaimennus takaa
Kattoverhouksen alta paljastui massalla kiinni liimatut vaahtomuovityyppisestä aineesta tehdyt levyt. Takaosan iso levy jäykisti sinänsä kohtuullisesti peltipintaa, mutta sen ääni- ja lämpöominaisuudet eivät kylläkään vakuuttaneet -> ei muuta kuin repimään pois. Aluksi homma tuntui kovin vaikealta, kun levyn molemmilla puolin oli ohut pahvi/paperi, joka estää levyn taittumisen revittäessä. Lopulta keksin, että kun näkyvän puolen pahvin repii ensin pois, niin sen jälkeen levyn murtumislujuus laskee dramaattisesti -> helppo nakki repiä pois. Kuvasta näkee hyvin, että levy on läiskäisty kattoon aika sattumanvaraisesti (lue: toispuoleisesti) toiseen reunaan. Tosin onko sillä ollut paljon sitten väliä…
Katon alkuperäisvaimennukset poisrevittyinä
Jäljelle jäi massasoirot. Niitä en katsonut tarpeelliseksi edes yrittää pois, vaan ne jätettiin vaimennuslevyjen alle.
Jäykistykseen käytetty alumiinilista
Katon etuosassahan on jo valmiiksi kunnollinen poikkipilari. C-pilarin kohdalla ei ollut mitään poikittaista tukea, joten pellin värinäjäykkyyden kannalta siihen oli syytä tehdä sellainen. Materiaaliksi päätyi jälleen kierrätystarvikkeita eli vanhoja kirjakaupan hyllynreunassa olleita alumiinikiskoja. Kiskon keskiosaa joutui madaltamaan paikoin ja päädystä palat pois, jolloin kisko käy sille selvästi varattuun kohtaan. Listaa taivutettiin valmiiksi vastaamaan katon kaarevaa muotoa ennen sen liimaamista paikalleen. Ilman listaa katon peltipinta on b-pilarista taaksepäin varsin retvakka.
Alumiinilistan kiinnitys kattoon
Lista on kiinnitetty massalla peltipintaan koko pituudeltaan. Katon tukevuus parani selkeästi jo ennen varsinaisten vaimennusmattojen lisäämistä.
Alumiinilistan kiinnitys kattoon
Kuvassa näkyy molemmin reunoin ulokkeet, joiden alle listan päät menevät.
Katon vaimennus, etuosan dynamatit
Katon vaimennus, takaosan dynamatit
Dynamattia laitettiin varsinaiseen peltipintaan kaksi kerrosta. B-pilarin palkin kohdalle laitoin vain kerroksen, koska siinä kohdalla varsinainen kattoverhous on hyvin lähellä pintaa.
Katon vaimennus, etuosan pehmeät
Katon vaimennus valmis
Dynamatin päälle liimattiin vielä sen paksuista pehmeää mattoa (en muista oliko ohuempaa vai paksumpaa), että valmis pinta tuli hyvin tarkasti B-pilarin kohdalla olevan palkin korkuudelle. Sen verran kattoverhoilun alla on täysin vapaata tilaa.
B-pilarin muovien vaimennus
Myös B-pilarin muoveihin laitoin kevyen vaimennuksen dynamatin ja pehmeän maton jämäpaloista.
Lopputulos: kuten aiemmin todettua, niin ajon aikana melun suunta muuttui aiemmin tasaisesta äänestä selvemmin alhaalta tulevaksi. Käytännössä johtunut kai siitä, että katto on resonoinut alhaalta tulevan melun mukana heijastaen äänen takaisin alaspäin. Melu on siis kimpoillut auton sisällä sinne tänne.
Pohjan vaimennus
Seuraava vaimennusprojekti pian katon jälkeen oli luonnollisesti auton pohja. Sen toteutuksessa päädyin tekemään kompromissin purku-/kasaustyön määrän ja varsinaisen vaimennustyön helppouden ja kattavuuden suhteen. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, etten ottanut koko pohjaverhousta pois, vaan jätin keskikonsolin purkamatta ja käänsin verhousta aina vaan puolittain edestä vaimennuksen tieltä. Käytännössä vaimentamatta jäi tämän takia keskikonsolin yläkohta ja aivan etuosa keskeltä. Keskiosa on kuitenkin itsessään jo monimuotoinen ja siksi jäykkä, jolloin lisävaimennuksella saatava hyöty ei olisi ollut todennäköisesti vaivan arvoista. Tällöin olisi joutunut purkamaan mm. kyynärnojan ja kohtuullisen monimutkaiset verhoukset (varsinkin kokonaisuus vaihekepin etupuolella). Lisähyöty osittaisesta paikallaan olosta oli myös se, että sai välillä varmistettua verhouksen mahtumisen takaisin paikalleen.
Auton pohja purettuna
Tässä vaiheessa on purettu pois B-pilariverhoukset, kynnyslistat oheismuoveineen ja penkit.
Pohjan alkuperäinen välimatto
Päälimmäisen näkyvän pohjaverhouksen alla on takaosassa tuollaisella kumipinnalla päällystetty lisäeriste. Etujalkatilan kohdalla eriste on ilman kumipintaa ja on vähän kevyempirakenteinen.
Pohjan alkup. vaimennus peltipinnassa
Pohjimmaisena alkuperäisessä vaimennuksessa on kohtuulliset palat hyvin ohutta bitumimattoa. Tai siltä se ainakin ulkoa vaikutti, kaikki alkuperäiset vaimennukset jätettiin lisävaimennuksen yhteydessä ennalleen.
Pohjan dynamattia 1
Pohjan dynamattia 2
Pohjaan lisättiin monin paikoin kaksi kerrosta dynamattia. Ahtaampiin paikkoihin vain kerros.
Pohjan dynamattia 3
Myös etupyöräkoteloita vastaan olevat pinnat yritin vaimentaa parhaani mukaan. Tässä kohtaa laistaminen purkutyössä näkyi selvimmin..
Pohjan vaimennus, pehmeä vaimennus1
Pohjan vaimennus, pehmeä vaimennus2
Alkuperäisen välimaton ja päälimaton väliin jäävään syvennykseen lisättiin tasaisesti ns. monttukohtiin pehmeää mattoa.
Pohjan vaimennus, pehmeä vaimennus3
Pohjan vaimennus, pehmeä vaimennus4
Takajalkatilan pohja oli uritettu, joten urien pohjalle lisäsin tuplakerroksen pehmeää mattoa. Sen päälle sitten kokonainen paremmin peittävä levy.
Lopputulos:
Enää melua puskee selvästi vain keskeneräisistä ovista.
Talvella on myös tuntunut aika mukavalta sisälämpötilan suhteen. Pitkillä matkoilla kabiini tuntuu pysyvän jotenkin tasalämpöisempänä kohtuullisilla puhallusnopeuksilla ja lisäksi tolppalämmityksessäkin ikkunat sulavat mielestäni suhteessa paremmin kuin ennen, kun nyt lämpö ei karkaa katon (ja muiden umpipintojen) kautta enää kovin tehokkaasti. Luonnollisesti tämä on mutua, mutta varmasti osittain tottakin..
Hella FF40 lisäkaukovalot
Hellan FF40 lisäpitkät tuli hankintaan sen jälkeen, kun olin todennut, etteivät vanhat Boschin valot mahdu maskiin ja kuitenkin kaipasin vähän lisää potkua pitkille. Lisäksi, kun ajatellaan myös lakipykäliä, niin FF40 kanssa kokonaisreferenssiluvuksikin tulee passelisti 75. (nuo ovat 12,5 ja alkuperäiset 25). Luonnollisesti vedin johdotukset samasta suoraan akulta sähköt saavalta lisäreleistykseltä, josta myös muut valot on johdotettu.
Lisävalojen kiinnitys 1
Lisävalojen kiinnitys 2
Kiinnityskohdaksi tuli maskin takana oleva rakenne, jonka muotojen takia väliin oli näppärää tehdä alumiinilistasta tasaisempi pinta. (kuvat karseita, otettu hämärässä kännykällä)
Lisävalojen reikä pohjamaskissa
Valot työntyvät maskin pohjaan tehdystä reiästä sen verran ulos, että ne jäävät vain vähän ripojen pinnan ulkopuolelle.
Lisävalot valmiissa maalatussa maskissa
Lisävalot, koko keula näkyvissä
Istuvat kohtuullisen siististi.
Samassa kuvassa näkyy myös ebayn kautta hankitut sumarit. Toistaiseksi kytkemättä (eli osittain oli ulkonäkökokeilu), mutta kaipa ne käyttöönkin (ainakin kokeeksi) tulee jossain vaiheessa laitettua.
Pohjapanssarin huoltoaukko
Pohjapanssarin “helppous” tuli vastaan heti ensimmäisen öljynvaihtohuollon aikaan. Tämähän oli jo sinänsä tiedossa ja suunnitelmana oli tehdä panssariin oikealle kohdalle kolo, josta pelkkien öljyjen laskeminen pois onnistuu ilman ongelmia.
Pohjapanssari, huoltoaukko
Pohjapanssariin tehty aukko yläpuolelta. Harmaa maali on sinkkispräytä, jolla ehkäistään ruostuminen.
Pohjapanssari, vaimennus
Panssari vaimennettiin samalla kertaa muotoon leikatulla Dynamat Dynaliner matolla, joka on kosteuden ja kemikaalien kestävää. Sen käyttökohteiksi oli muistaakseni mainittu myös esim. konepellin sisäpuoli, joten oletin sen mukaisesti käyvän myös alas. Toistaiseksi se on ainakin pysynyt hyvin paikallaan ja näyttää kelvolliselta.
Pohjapanssari, huoltoaukon luukku
Pohjapanssari, huoltoluukun kiinnitys
Huoltoluukku kiinnittyy sopivalla sovituksella ja yhdellä ruuvilla.
Luukku kääntyy avattaessa tuolla tavalla viistoon, jolloin se mahtuu liukumaan pois.
Tarina jatkuu taas seuraavien projektien edetessä
